Lähtökohtaisesti kuka tahansa ei saa oman kiinnostuksensa vuoksi hakea ja katsella toisen yksityishenkilön luottotietoja, vaikka tällainen tieto on helposti saatavissa. Asiaa sääntelee Luottotietolaki ja sen 19 §.

Toisen henkilön luottotietoja on mahdollista hakea esimerkiksi luottotietoja ylläpitävistä yrityksistä kuten Suomen Asiakastieto Oy ja Bisnode Finland Oy. Omia luottotietoja on mahdollista hakea näistä palveluista maksutta kerran vuodessa. 

Tavallisinta lienee toisen henkilön luottotietojen hakeminen silloin, kun kyseessä on esimerkiksi asunnon vuokraaminen. Toisen henkilön luottotiedot voi myös tarkastaa silloin, kun hänelle myönnetään lainaa tai annetaan esimerkiksi tavaroita tai palveluita laskulla maksettavaksi.

Jos kyseessä on kahden henkilön sopimus esimerkiksi hevostallipaikasta, ei automaattisesti toisella ole oikeutta tarkastaa toisen luottotietoja vain tällaisen sopimuksen perusteella. Kyse ei ole suoraan laissa määritellystä tilanteesta. On kuitenkin mahdollista sopimuksen tekemisen yhteydessä vaatia, että toinen esittää omaehtoisesti luottotietonsa hakemalla ne maksutta mainituista palveluista. On myös mahdollista antaa toiselle lupa hakea luottotiedot, jolloin ne saa palvelusta suostumuksen perusteella ja maksua vastaan hakea. On tärkeää sopia luottotietojen hakemisesta kirjallisesti, jotta myöhemmin tietojen hakemisesti ei tule riitaa.

Luottotietojen hakeminen maksaa, palvelusta riippuen, muutamia kymmeniä euroja, mutta voi säästää tulevilta ongelmilta moninkertaisesti.

Jos toinen ei ole halukas sopimuksen tekemisen yhteydessä antamaan tai esittämään tietoja omasta luottotietorekisteristään on tästä mahdollista päätellä, että henkilön luottotiedot eivät välttämättä ole täysin kunnossa. Usein tällaisen henkilön maksukyky on alentunut. 

On otettava huomioon, että omia luottotietoja hakiessa pystyy selvittämään myös sen, kuka on näitä tietoja viimeisen 12 kuukauden aikana hakenut. Jos toisen luottotietoja hakee perusteetta voi syyllistyä luottotietorikkomukseen, josta rangaistuksena on sakko, ellei muualla laissa säädetä tästä ankarampaa rangaistusta.