Mitä tulee ottaa huomioon, kun lähtee etsimään hevosta?
Raha
Mikä on budjettisi ja onko se realistinen siihen nähden, mitä olet etsimässä? Sanonta, että hyvää ei saa halvalla pätee myös hevoskauppoihin. Mitä edullisemmasta hevosesta on kysymys, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ostajan on tärkeää ymmärtää, että silloin on pakko tinkiä jostakin; laadusta, terveydestä tai käytöksestä tai kaikista niistä.
Myös hevosen ylläpito on kallista. Kustannuksiin vaikuttaa missä päin Suomea hevosta olisi tarkoitus pitää ja onko se täysihoitotallissa vai ei. Noin nyrkkisääntönä sanoisin, että hevosen ylläpito kuukaudessa maksaa helposti vähintään 1000 euroa (tallipaikka, kengitykset, perusterveydenhuolto, lisärehut, perusvarusteet). Tällöin hevosen ylläpitokustannukset voivat nopeastikin ylittää sen hankintahinnan.
Asiantuntija apuna vai ei?
Valmentaja
Moni harrastaja käyttää valmentajaansa apuna, kun ollaan lähdössä hevoskaupoille ja tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia. Sopivan hevosen löytäminen ei ole aina helppoa ammattilaisellekaan. Valmentajan kanssa on tärkeää etukäteen keskustella, millaista hevosta ollaan etsimässä ja millä budjetilla. On myös tärkeää sopia, mitä valmentaja veloittaa asiantuntijapalveluistaan. Liian usein olen törmännyt tilanteeseen, jossa valmentaja saattaa saada asiakkaansa tietämättä hevoskaupasta ”provikan” ja tällöin on syytä kysyä, kenen lukuun valmentaja tällöin toimii ja ajatteleeko hän oikeasti valmennettavansa intressiä vai omaa lompakkoaan. Luonnollisesti tehdystä työstä tulee saada korvaus, mutta sen tulee olla avointa, jotta mahdollisilta myöhemmiltä ongelmilta vältyttäisiin.
Eläinlääkäri, kengitysseppä, hevoshieroja tai vaikkapa juristi
Kun mahdollisesti sopiva hevonen on löytynyt, on aika arvioida kuinka laajasti hevosta tulisi tutkia, jotta ostaja voi tehdä ostopäätöksen. Riippuen hevosen taustoista, iästä ja jo olemassa olevista tiedoista sekä luonnollisestikin hinnasta, ostajan arvioitavaksi jää kuinka laajasti ja kenen asiantuntijan palveluita hän hankkii arvioimaan hevosen soveltuvuutta itselleen. Tähän toteaisin, että ennakoivasti asioiden selvittäminen on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kuin se, että jälkikäteen toteaa, että ”olisi pitänyt…”.
Hevosen sekä myyjän taustojen selvityksen tärkeys
Nykyään on varsin helppoa selvittää etukäteen hevosen sekä myyjän taustoja. Esimerkiksi tilanne, jossa ostat hevosen myyjältä, jolla ei ole talousasiat kunnossa, voi lopputulokseksi käydä niin, että mikäli hevosesta löytyy kaupan purkuun oikeuttava virhe, ei myyjällä ole mahdollisuutta kantaa vastuutaan ja lopulta lasku joka tapauksessa jää ostajana vahingoksi. Varsin usein työssäni kohtaan tilanteita, joissa voi todeta, että kaupan purun edellytykset ovat todennäköisesti olemassa, mutta vaikka oikeus asian näin lopulta ratkaisisikin, ei myyjän tausta huomioiden ole oletettavissa, että sieltä mitään korvausta asiasta olisi saatavissa.
Myös hevosen taustoja on hyvä pyrkiä selvittämään etukäteen, on myös mahdollista olla halutessaan yhteyksissä hevosen edellisiin omistajiin ja kysyä heiltä tietoja hevosesta. Myyjä saattaa hyvinkin kaunistella asioita tai jättää asioita kertomatta. Toki saatuun informaatioon on hyvä suhtautua pienellä varauksella, koska se, ettei hevonen ole toiminut yhden ihmisen kanssa, ei tarkoita sitä, etteikö se voisi toimia moitteettomasti toisen kanssa.
Hevonen – lain silmissä esine
Hevoskauppaan sovelletaan joko kauppalakia tai kuluttajansuojalakia, riippuen siitä ketkä ovat sopimuksen osapuolia. Pääsääntöisesti kauppalakia sovelletaan silloin, kun molemmat osapuolet ovat yksityishenkilöitä tai molemmat osapuolet ovat yrityksiä. Mikäli ostaja on yksityishenkilö ja myyjä elinkeinonharjoittaja, sovelletaan pääsääntöisesti kuluttajansuojalakia. Edellä mainitut tilanteet eivät ole aivan täysin poikkeuksettomia ja olisikin selvyyden kannalta suotavaa ottaa asiasta mainita kauppakirjaan.
Hevonen on edellä mainittujen lakien määritelmän mukaan esine, mikä luonnollisesti aiheuttaa omia haasteitaan, mikäli hevoskauppaa joudutaan käsittelemään tuomioistuimessa. Tuomiosituinprosessit ovat pitkiä ja kalliita, eikä kukaan pysty 100 prosentin varmuudella ennustamaan tapauksen lopputulosta. Hevosta ei voi laittaa prosessin ajaksi varastoon odottelemaan lopputulosta, vaan siitä on pidettävä huolta, kunnes asia on ratkennut. Tämä johtaa helposti siihen, että vaadituista korvauksista suurin osa muodostuu hevosen ylläpitokustannuksista ja osapuolten asiamieskuluista, kuin suinkaan mikä on hevosen alkuperäinen arvo. Juuri tästä syystä ongelmia on huomattavasti helpompi ja halvempi torjua etukäteen, kuin jälkikäteen.